Päätös odotettu ja oikea. Sukupuolineutraali avioliittolaki on totta. Tai no, menossa suureen valiokuntaan, sieltä vielä äänestykseen – mutta todennäköisesti realisoitumassa ja pian. Tervetuloa tasavertaisiksi, hlbt-kansalaiset. Se on oikeasti todella hieno asia ja muutaman vuoden päästä ajattelemme varmasti: Miten asia saattoi joskus olla toisin?

Tähän kuljettiin pitkä matka ja viime metreillä homorummutus valloitti sosiaalisen median ja ylitti jopa ärsytyskynnyksen. En sinällään ihmettele, sillä viesti lain puolesta levisi laajemmalle kuin mikään asia pitkään aikaan. Olen matkalla Helsinkiin muissa asioissa ja myöhästyn bileistä, valitettavasti. Mutta uskoisin että eduskuntatalon edessä tällä hetkellä nähdään kyyneleitä – ja järjettömät bileet. Viimeistään nyt sateenkaariväki sai virallisesti myös keskiluokkaisen perheellisen heteron tuen ja virallisen tunnustuksen tasavertaiseksi.

Jotkut ovat myös ihmetelleet.

Ensimmäinen netissä esitetty ihmetyksen aihe on se, miten pienen vähemmistön asia koskettaa niin laajasti. Myös jo mainitsemani keskiluokkainen perheellinen hetero on barrikadeilla. Vaihtoi profiilikuvansakin, siinä lukee ”Tahdon”. Mitä se siellä tekee? Mitä se meuhaa? Sillähän on jo sormus sormessa. ”Tekopyhää”, sanoi joku.

Ei ole. Vähemmistön edusta pitää välittää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa pitää tukea. Mutta kyse on myös suuremmasta asiasta. Suomalaisten nykypolvi ei halua konservatiivien jarruttavan kehitystä ja sanelevan yhteiskunnan suuntaa. Tämänkaltaiset äänestykset ovat selkeä tapa antaa viesti: Haluamme suunnan olevan eteenpäin. Olemme valmiita muutokseen ja kyseenalaistamaan vallitsevat käytännöt. Meitä ei ohjaa sanelupolitiikka tai raamatun sana, vaan omat arvomme.

Tuota kannanottoa on pakko päättäjienkin kuunnella, myös jatkossa.

Toinen netissä esiintynyt ihmetyksen aihe on se, miksi juuri tasa-arvoinen avioliittolaki saa näin paljon huomiota vaikka Suomessa on tärkeämpiäkin asioita. Kysehän on pienestä vähemmistöstä?

Se että puhut oman lapsesi puolesta, ei tarkoita etteikö sinua kiinnostaisi myös muiden lasten hyvinvointi. Se että itse puhun Pirkanmaan ambulanssien puolesta kun sen hetki on, ei tarkoita ettei minua kiinnostaisi mielenterveyshoidon tai vanhuspalveluiden tila. Se että julkisuudessa kuohutaan historiallisen päätöksen alla tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tarkoita sitä etteikö päättäjiä ja kansalaisia kiinnostaisi myös esimerkiksi Suomen turvallisuus, poliisin vähäiset resurssit tai sosiaalitoimen resurssiongelmat.

Yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa kulkee rinnakkain paljon eri asioita ja intressejä. Välillä toiset asiat nousevat pintaan toisten ohi, usein asian noustessa ajankohtaiseksi. Jokaiselle asialle on aina olemassa jonkun mielestä se tärkeämpi asia. Jos laatisimme asioille oikeasti orjallisesti noudatettavan prioriteettijärjestyksen esimerkiksi sen perusteella miten suurta kansanosaa se koskettaa, tietyt asiat eivät etenisi koskaan – erityisesti vähemmistöjen ja niiden joiden ääni ei yleensä kuulu.

Vaikuttaminen ei ole pelkkää päätösten tekemistä, vaan juuri asioiden nostamista keskusteluun. Tekemällä meemin jossa rinnastat sukupuolivähemmistön asiat vaikkapa Suomen ulkopoliittiseen turvallisuuteen, ajat sinällään tärkeää asiaa. Mutta tekemällä vastakkainasettelun, synnytät tarpeettomia jakolinjoja ja viestisi kärsii. Sinänsä hyvä viesti saa taakseen ehkä joitakin samanmielisiä – mutta se ei haasta asiasta epävarmoja pohtimaan.

Tänään on juhlapäivä, sillä Suomi on ottanut länsimaisissa ihmisoikeuksissa merkittävän askeleen eteenpäin. Yritimme tuossa työporukalla saada varattua illaksi pöytää ravintolaan – eipä onnistu. Ravintoloiden mukaan tänään on kuulemma ”vuoden kiireisin päivä”.

Kommentit

kommenttia