Vuoden viimeinen asunto- ja kiinteistölautakunnan kokous oli tietyllä tavalla yhteenvetoa kuluneesta syksystä, sillä merkittävimpinä asioina olivat tulevan vuoden palvelu- ja vuosisuunnitelman hyväksyminen sekä Tampereen asunto- ja maapolitiikan linjausten hyväksyminen vietäväksi edelleen kaupunginhallituksen kehittämiskokoukseen.

Nämä asiat palaavat aina lautakuntaan, sillä suurempien linjausten hyväksyntäprosessi on varsin monisyinen. Esimerkiksi asunto- ja maapolitiikan linjaukset liikkuvat lautakunnan ja kaupunginhallituksen välillä, kunnes lopullisen ehdotuksen hyväksyy viime kädessä kaupunginvaltuusto.

En mene näihin dokumentteihin tai linjauksiin tarkemmin tässä, sillä olen käsitellyt aiemmissa lautakuntablogeissa molempia asioita suhteellisen paljon ja linjaukset eivät ole merkittävästi muuttuneet. Kysymys on edelleen kasvua tukevan ja eriarvoisuutta vähentävän politiikan painottamisesta kaupungissa, jonka väestönkasvun odote voi ylittää jopa ennusteet. Tämä antaa toisaalta sekä mahdollisuuksia että haasteita.

Linjausten ja suunnitelmien yhteydessä toki herää myös keskustelua. Sitä käydään niin uudisrakentamisesta kuin erilaisten asumismuotojen suhteestakin – näissä puhutaan merkittävistä kysymyksistä, joissa on toisinaan myös ideologinen ulottuvuus.

Nostin kuitenkin itse esiin lyhyesti myös palautteen, jota olen saanut suhteellisen runsaasti liittyen pientaloasujien tonttivuokriin ja niiden nostamiseen. Kyseessä ovat siis tilanteet, joissa kaupunki uusii vuokratonttien maanvuokrasopimuksia. Näissä tilanteissa vuokra usein nousee ja myös ehdot muuttuvat. Perusteena vuokrankorotuksille on pääsääntöisesti maan arvon nousu, joka kaupungin kasvaessa ja sen yhdyskuntarakenteen kehittyessä on tietyissä määrin väistämätöntä.

Asia on vaikea, sillä korotukset koetaan ainakin osin epäreiluiksi ja niistä tiedottaminen puutteelliseksi. Myös kaupungin haluttomuus myydä vuokratontteja niiden vuokraajille koetaan osin epäoikeudenmukaiseksi. Suurta kuvaa katsottaessa tilanne onkin varsin monisyinen ja sitä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta.

Omakotiasuja jonka kustannukset nousevat voi kokea joutuvansa jopa ”nettomaksajan” rooliin, kun taas toisaalta kaupungin näkökulmasta riittävän tulorakenteen ylläpito on nykyisessä kuntatalouden tilanteessa asia, josta on pidettävä tarkasti huolta. Kasvava kaupunki tarvitsee lisää rahaa jo pelkästään esimerkiksi rakentamiseen liittyvän infrastruktuurin parantamiseen ja ylläpitoon, lisääntyvistä palvelutarpeista puhumattakaan.

Kun asiaa katsotaan siitä näkökulmasta että kaupunki saa vuokratuloista tällä hetkellä jopa kahden kokonaisen veroprosentin verran tuloa, niihin liittyvien muutosten ja linjausten talousvaikutukset ovat hyvin merkittäviä – suuntaan tai toiseen. Samasta syystä asia herättää ymmärrettävästi paljon keskustelua, jollaista käydään itse asiassa muodossa tai toisessa kaikissa Suomen suurissa kaupungeissa.

Sillä miten asia viestitään, on myös merkitystä. Tiedän kaupungin käyneen asiasta asianosaisten kanssa hyvää dialogia, mutta toisaalta myös omaehtoinen tiedon saanti esimerkiksi maanvuokrasopimusten perusteista ja esimerkiksi tonttivuokrien maksuehdoista ei ole ollut riittävän selkeää ja hyvin saatavilla.

Vaikka tiedon saanti ei vähennä kenenkään asuinkustannuksia, oikea tieto ainakin ohjaa keskustelua oikeaan suuntaan ja helpottaa asian hoitamista kaikkien osapuolien kannalta.

Siksi esitinkin lautakunnalle palvelu- ja vuosisuunnitelman käsittelyn yhteyteen lisättäväksi seuraavanlaisen toivomusponnen, joka hyväksyttiin yksimielisesti: ”Lautakunta toivoo, että kaupunki kiinnittää erityishuomiota tontinvuokraukseen liittyvään viestintään, jotta esimerkiksi sopimuksiin liittyvä tieto ja hinnan määräytymisen perusteet ovat selkeästi ja ymmärrettävästi saatavilla. Lisäksi myös viestintää esimerkiksi maksuehdoista ja mm. tonttivuokran osamaksusta tulee tehostaa.”

Kaupungin organisaatiossa haasteet em. viestinnässä on jo tiedostettu, joten ponsi on lähinnä toteava – poliittisen tahdon ilmaisu kiinnittää huomiota asiaan. Mielestäni oli kuitenkin asianmukaista tuoda se tässä vaiheessa myös pöytäkirjaan.

Lautakunnassa hyväksyttiin myös Tampereen kaupungin ja Tampereen Tilapalvelut Oy:n välinen palvelusopimus. Sopimus liittyy tilapalveluiden uuteen rooliin ylläpidossa tilanteessa, jossa tilaomaisuus siirtyy vuoden vaihteessa asunto- ja kiinteistölautakunnan alaisuuteen. Ylläpitopalveluiden lisäksi tulosperusteisuuteen perustuvalla sopimuksella sovitaan myös Tampereen kaupungin toteuttamien talonrakennusinvestointien hanke- ja rakennuttamispalvelujen hoitamisesta.

Lisäksi saimme tiedoksi Linnainmaan päiväkodin perusparannuksen hankesuunnitelman, jossa sisäilmaongelmista kärsivää päiväkotia peruskorjataan ja laajennetaan. Asiasta on ollut keskustelua sen suhteen, pitäisikö kaupungin keskittyä riskien välttämiseksi peruskorjauksen sijaan uudisrakentamiseen – erityisesti palvelukiinteistöjen kohdalla.

Pidän itse uudisrakentamista useissa tapauksissa parempana vaihtoehtona, vaikka esimerkiksi Linnainmaan päiväkodin kaltaisissa peruskorjaushankkeissa pienemmällä rahalla voidaan saada myös lisää kapasiteettia. Hanke on siis hyvinkin perusteltu.

Asunto- ja kiinteistölautakunta jatkaa työtään joulun jälkeen, joten toivotan tässä yhteydessä kaikille erinomaisen hyvää ja rauhallista joulua.

Kommentit

kommenttia