Nekalan kirjaston sulkemisesta osana kaupungin säästöohjelmaa nousi paljon odotettua keskustelua, joka laajeni pian koskemaan koko koulutalon tulevaisuutta. Rakennus on niellyt jo merkittävästi remonttirahaa, mutta näillä näkymin sen paluu koulukäyttöön ja osaksi palveluverkkoa on epätodennäköistä.

Kirjaston osalta totean alkuun että vastustan kirjaston sulkemista. Pieni säästö ei ole kovin vahva perustelu tärkeän lähipalvelun sulkemiselle, mutta myös tilaongelma on todellinen. Olen itse sen verran sopivasti epäsovinnainen, että paremman puutteessa perustaisin lähikirjaston vaikkapa yksityiseltä vuokrattuun Viinikankadun teollisuustilaan.

Mustametsän uuden päiväkodin tiloihin kirjaston jatko tosiasiallisesti sopisi, mutta suunnitelmien muuttaminen vaatisi vähintään merkittävän investoinnin. Kirjaston puolesta on tehnyt töitä useampikin henkilö ja tämä panos on mielestäni ollut todella arvostettava asia.

Kirjoitan nyt kuitenkin talosta itsestään, josta olen saanut myös yhteydenottoja. Kyse on laajemmin koko koulutalon kohtalosta ja tilanteesta, josta liikkuu paljon erilaista tietoa. Kiinteistö on asunto- ja kiinteistölautakunnan toimialaa, ja asia tullee muodosta tai toisessa ennen pitkää lautakuntaan – tai se tulee ehkä jopa nostaa esityslistalle. Asiaa kannattaa siis selvittää jo nyt, ja niin olen tehnyt mm. kiinteistöjohtajan kanssa.

Alustuksena todettakoon, että kaupungin tilaomaisuuden siirryttyä Tilakeskukselta asunto- ja kiinteistölautakunnan alaisuuteen olen yrittänyt hiljalleen muodostaa jonkinlaista yleiskäsitystä siitä, millainen paketti kaupungin kiinteistöomaisuus on. Eräs keskeinen asia tulevaisuuden kannalta on se, että tiloissa on mukana paljon hyvinkin huonokuntoisia ja epätarkoituksenmukaisia tiloja.

Epätarkoituksenmukaisuus voi tarkoittaa joko sijaintia tai sitä, että kiinteistö ei sovellu enää nykyajan palvelutarpeeseen. Käytännön esimerkkinä tästä on vaikkapa nykypäivän sisäilmavaatimukset, joiden mukaan ympäristöterveys rajoittaa lasten määrää päiväkodissa tai koulussa. Tilankäytön tehokkuus laskee ja sen myötä suhteelliset kustannukset kasvavat.

Tästä syystä jokaista palveluverkon rakennusta, oli se sitten koulu, päiväkoti tai sairaala, käsitellään yksilöllisesti. Arvioinnissa otetaan huomioon kunnon ja kustannustekijöiden lisäksi myös tilojen tarkoituksenmukaisuus. Seimenkadun vanha päiväkoti jota parhaillaan puretaan on mielestäni tyyppiesimerkki vanhasta rakennuksesta, joka jopa ilman sisäilmaongelmia olisi ollut nykyajan palvelutarpeeseen ja esimerkiksi sisäilman suhteen asetettuihin ympäristömääräyksiin nähden auttamattoman epätarkoituksenmukainen palveluverkon käyttöön.

Tampereen korjausvelan ollessa merkittävä, oman alueensa tarvetta kartoittavat lautakunnat ja sittemmin hankesuunnitelmat hyväksyvä asunto- ja kiinteistölautakunta tulevat yhä lisääntyvässä määrin tekemään linjanvetoa sen välillä, mitä korjataan ja mitä rakennetaan kokonaan uudelleen. Itse kannatan ensisijaisesti uudisrakentamista, sillä pidän sisäilmaremontteja edelleen jokseenkin riskialtteina.

Lisäksi annan erittäin paljon painoarvoa tilojen tarkoituksenmukaisuudelle. Uudet, muuntuvat tilat antavat enemmän käyttöikää, lisäävät viihtyvyyttä ja ovat parempi investointi tulevaisuutta ajatellen. Erityisesti kustannustekijät pakottavat kuitenkin suunnittelijat tekemään tässäkin asiassa huolellista harkintaa ja siten myös päättäjät punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja.

Nekalan koulutalo asettuu tähän kokonaisuuteen kohteena, jossa päädyttiin 2000-luvun lopulla sisäilmaperusparannukseen. Tuossa remontissa keskeisessä asemassa ovat olleet rakennuksen lattiat, joiden eristeenä on käytetty puruja sekä mahdollisesti myös muita orgaanisia aineita. Välipohjien eristeitä ei poistettu edellisessä remontissa, vaan rakennukseen tehtiin vain ns. tiivistyskorjauksia.

Itselleni on syntynyt vahvasti se käsitys, että keskeisin syy ongelmiin on juuri vanhojen eristeiden jättäminen paikalleen. Keskusteluissa on pohdittu myös sitä, onko koneellinen ilmanvaihto vetänyt alipaineen avulla vanhoista eristeistä epäpuhtauksia sisäilmaan. En ole oikea henkilö ottamaan asioiden syihin kantaa, sillä siihen tarvitaan asiantuntija, mutta tätä mahdollisuutta ei ole käymässäni keskustelussa kiistetty. Se on varsin mahdollinen.

Lattiat ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita rakenteita, joiden korjaaminen maksaa normaalia enemmän. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, mutta ajatus siitä että eristeet olisi aikanaan jätetty paikalleen remonttikustannusten säästämiseksi, on epämiellyttävä. Oli miten oli, enää asialle ei voi mitään – paitsi ottaa oppia tulevaisuutta varten.

Onneksi näin on ilmeisesti tehty, sillä asiasta heräsi itsellenikin heti kysymys siitä, onko kaikissa perusparannuksissa vastaava riski. Kaupungin kiinteistöjohtajan mukaan nykyisin vastaavan tyyppisissä rakennuksissa lähdetään jo suunnittelussa siitä, että myös eristeet poistetaan. Siten niissä olevat epäpuhtaudet eivät voi enää päästä sisäilmaan koneellisen ilmanvaihdon kautta. Esimerkiksi Lielahden koulun vanhan osan remontti on näiden oppien perusteella suunniteltu tehtäväksi uudella tavalla.

Nekalan koulutalon sisäilmasta mainittakoon se, että minulla olevan tiedon mukaan sisäilmaa on tutkittu kaupungin toimesta ja sitä varten on perustettu myös erillinen työryhmä. Ongelmat on todettu sekä käyttäjien havaintojen että todettujen haitta-aineiden perusteella. Tosiasia on se, että palvelurakennuksissa todetut sisäilmaongelmat ovat kaupungille aina asia, johon on pakko reagoida.

Entä koulutalon tulevaisuus?

Uuden remontin osalta tilanne on minulla olevan tiedon mukaan tällä hetkellä se, että kun Normaalikoulu on irtisanomassa vuokrasopimustaan ja koulutoiminta rakennuksessa päättyy, uutta remonttia ei tehdä. Talonrakennusohjelmaan budjetoidut rahat (n. 8 milj.) ohjataan palveluverkossa säilyviin tiloihin. Tämä asia saattanee olla seuraava koulutaloon liittyvä asia, joka tulee mahdollisesti myös lautakunnan päätettäväksi.

Minulta on myös kysytty sitä, mikä uudessa remontissa sitten olisi maksanut niin paljon? Budjettia en saa tähän hätään auki, mutta ainakin remontin laajuus, sillä rakenteita on avattava huomattavasti uudelleen. Keskeinen ongelma on se, että vaikka sisäilmaperusparannuksilla tilannetta voitaisiin jossakin määrin korjata, ongelman poistaminen vaatisi eristeiden poistamista lattioista. Tämä on Nekalan koulutalossa normaalia kalliimpaa, sillä työ olisi saamani tiedon mukaan tehtävä alakautta – lattiat ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita.

Täytyy sanoa, että koulun jättäminen korjaamatta hieman kirpaisee. Parempi olisi sekin, mikäli rakennukselle olisi olemassa realistinen b-suunnitelma.

Rakennuksen purkaminen ei ole varmasti päällimmäisenä pöydällä. Rakennus ei ole asemakaavassa suojeltu, mutta ei liian huonokuntoinen remontoitavaksi. Jääkö koulu tyhjilleen rapistumaan, remontoidaanko se koulukäytön jatkamista varten vai remontoidaanko se vuokralle tai myyntikuntoon?

Jos ja kun remonttia ei tehdä, koulu jää tyhjilleen. Tämä kohta aiheuttaa itselleni melkoisesti huolta, sillä ei tarvitse olla kummoinen kiinteistöalan ammattilainen ymmärtääkseen sen että Nekalan koulutalon kaltainen rakennus on melkoisen vaikea myydä. Myöskään sen siirtäminen vuokrakäyttöön ei ole läpihuutojuttu, sillä sisäilmaongelmat rajoittavat tilojen käyttöä joka tapauksessa. Ennen vuokrausta tarvittaisiin ainakin lisää selvityksen selvityksiä ja luultavasti joka tapauksessa jo suunnitellun remontin tekeminen ainakin jossakin laajuudessa.

Eräs näkökulma asiaan on myös se, että vähintään myyntioption toteutuessa rakennusta kiinnostavampi asia saattaisi ostajalle olla jopa koulun erityisen suuri piha-alue, joka olisi kaavamuutoksella varsin arvokasta rakennusmaata. Ratkaisu ei kuitenkaan olisi automaattisesti hyvä suojellun koulurakennuksen kannalta, joka tarvitsisi pitkällä tähtäimellä mielestäni lähinnä hyvän suunnitelman ja kiinteistökehitystä kuin pelkkää rakentamisen varjossa tarjottua saattohoitoa. Rakennus on arvokas, suuri osa Nekalan ominaista kaupunkikuvaa.

Toisaalta uudelleen remontoitu rakennus voitaisiin laittaa vuokralle. Silloin oltaisiin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, että kaupunki tulisi ehdottamaan kaavamuutosta. Sen myötä suuresta piha-alueesta saatavan rakennusmaan tuotolla remontti-investointi voitaisiin ainakin jossakin määrin kuolettaa. Ajatus on aika radikaali, mutta mahdollinen. Siinä on tosin se etu, että vuokratussakin rakennuksessa voisi edelleen toimia palveluita – kuten esimerkiksi juurikin kirjasto.

Uumoilen asian joka tapauksessa menevän niin, että kun remonttirahat on kerran poistettu, niiden palauttaminen talonrakennusohjelmaan edellyttää myös taloudellisesti kestävää suunnitelmaa rakennuksen tai koko tontin jatkokäytölle.

Painotettakoon, että tämä vaihtoehtojen pohdinta ei ole mielipide. Minulla ei vielä ole Nekalan koulutalon suhteen sellaista – on vain pohdintaa. Mietin sitä, miten talo voitaisiin pelastaa mahdollisimman järkevällä, kaupunginosalle ja sen asukkaille kokonaisuudessaan parhaalla tavalla ja saattaa kaupunkilaisia parhaiten palvelevaan käyttöön.

Asia on vaikea, mutta positiivista tilanteessa on tosin aktiivinen kansalaiskeskustelu, jota pidän erittäin suotavana kun kiinteistöihin liittyviä pulmia ratkotaan. Se jatkukoon.

 

Edit 16.4.2018: Sain aikaisemmin väärää tietoa siitä, että rakennus olisi suojeltu. Saatuani asemakaavan käsiini totesin että asia ei ole näin – rakennusta ei ole asemakaavassa suojeltu. Sen sijaan siitä on olemassa maakuntamuseon lausunto, jossa todetaan että rakennuksella tärkeä merkitys valtakunnalliselle arvoalueelle ja sillä erityistä kaupunkikuvallista, sosiaali- ja sivistyshistoriallista sekä rakennushistoriallista arvoa. Rakennuksessa on myös arvokkaita sisätiloja. Oman käsitykseni mukaan tämä lausuma ei sinällään estä rakennuksen purkamista mikäli siihen kaupunki haluaisi lähteä, mutta purkuvaihtoehtoa ei ole vielä millään tavoin esitetty edes harkittavaksi.

 

Kommentit

kommenttia