Lämpöä on piisannut ja kesäloma tuntui todella kesältä. Rantapäivien jälkeen kiipeäminen keskusvirastotalon yläkertaan lautakunnan kokoukseen palautti arkeen tehokkaasti. Asioissa on toki aina kaksi puolta: Paluu yhteisten asioiden pariin ja viileämpi ilmasto kieltämättä virkistää – vaikka lautakunnassa keskimäärin lämmin tunnelma onkin.

Kesällä oli lomista huolimatta tapahtunut paljonkin, sillä asunto- ja kiinteistölautakunnan syyskauden ensimmäinen kokous oli kohtuullisen pitkä ja informaatiopainotteinen. Ajankohtaisissa asioissa käytiin läpi tietoa aina lähtien polttoaineen jakeluasemien tarvekartoituksesta talousarvion alustukseen saakka.

Tilapolitiikka päivän puheenaiheena

Tilapolitiikka oli päivässä vahvasti läsnä myös kokouksen ulkopuolella, sillä ennen varsinaista kokousta lautakunta vietti päivän strategiaseminaarissa pohtien kaupungin tilaomaisuuden hallinnan linjauksia. Kun puhutaan Suomen kunnista, seinissä on paljon rahaa kiinni. Tampereen kaupungilla on n. 850 omaa rakennusta ja n. 250 vuokrattua rakennusta tai tilaa. Näiden kiinteistöjen jälleenhankinta-arvo on jopa 2 miljardia – varsinaista korjausvelkaa taas on laskennallisesti sata miljoonaa.

Asia on siis taloudellisesti erittäin merkittävä ja sitä pitää tarkastella useasta eri näkökulmasta. Yksinkertaisimmillaan tilapolitiikkaa voidaan käsitellä kysymyksenä siitä, mitä rakennuksia ja tiloja kaupungin tulee omistaa ja mitä voidaan myydä. Niiden tilojen osalta joita kaupunki itse omistaa ja hallinnoi, harkittavaksi tulee tilankäytön tehostaminen. Esimerkiksi päiväsaikaan säännöllisesti käytössä oleva tila kannattaa pyrkiä valjastamaan mahdollisimman tehokkaaseen iltakäyttöön, jotta tyhjäkäyntiä vältettäisiin.

Tähän liittyen kaupungilla on käynnissä Tilat24/7 -projekti, jolla pyritään helpottamaan kaupungin erilaisten tilojen vuokraamista myös esimerkiksi ilta-aikaan. Projektiin kuuluvat älylukot, jotka vuokraaja saisi auki kännykällä: Avainta ei siis tarvitsisi erikseen hakea mistään tai pyytää ovenavaajaa paikalle. Tässä puhutaan ehkä siitä konkreettisemman pään digitalisaatiosta, josta voi syntyä myös mitattavissa olevia säästöjä.

Päätösasioissa tilapolitiikan käytäntöä oli myös esillä. Keskeisenä asiana päätettiin Palhoniemen tilan myynnistä yksityishenkilölle. Mainittakoon että alueelle on valmistelussa kaavamuutos, joka mahdollistaisi myös rantarakentamista maltillisessa määrin. Osin tilapoliittinen ratkaisu oli myös päätös hyväksyä hankesuunnitelma Atalan terveysaseman muuttamisesta päiväkodiksi. Tiloista saadaan näin tarkoituksenmukaisemmat ja voidaan vastata palveluverkon lisääntyvään päivähoidon tilojen tarpeeseen.

Julkinen taide etenee, tonttihinnat puhuttavat

Raporteista voidaan mainita erikseen myös kaupungin julkisen taiteen strategia, joka on ottanut raitiotietyömaiden ulkopuolellakin askelia eteenpäin. Prosenttitaidehan tarkoittaa käsitteenä sitä, että jokaisen julkisen rakennusprojektin rahoituksesta pyritään ohjaamaan prosentti taiteen hankkimiseen osaksi rakennushanketta. Taide itsessään voi olla teoksia tai yksinkertaisimillaan vain taiteilijan suunnittelema julkisivu tai osa sitä. Oli mukava huomata että prosenttitaide on mukana käytännön tekemisessä, hankintojen prosessi on suoraviivaistunut ja tulevaisuudessa sen tuominen myös osaksi uutta asuntorakentamista tulee paranemaan.

Asia voi tuntua terminä etäiseltä, mutta prosenttitaiteella on erittäin paljon merkitystä pohdittaessa koko kaupunkikuvaa. Kuten todettua, rakennushankkeeseen liitetty taide voi olla myös julkisivussa ja siten kaupunkikuvassa laajastikin näkyvää.

Lautakunta sai myös raporttia Tampereen maanhinnan kehityksestä. Asiasta on puhetta säännöllisesti, sillä kaupungin voimakas kehitys nostaa maan arvoa monissa osin kaupunkia. Tämä on luonnollisesti toivottavaa kehitystä, joka heijastuu kuitenkin väistämättä myös maanvuokrahintoihin ja koskettaa aina myös tavallista kaupunkilaista. Hintakehityksestä viestiminen herättääkin jälleen keskustelua, sillä esimerkiksi vuokrankorotuksissa niiden perusteet tulee olla selvillä ja yllätyksiä ei saisi tulla.

Peruskorjaukset ja investoinnit etenevät

Kokouksen päätösasioista merkittävä oli myös Koukkuniemen Männistön uudisrakennuksen toteutussuunnitelman hyväksyminen – ehdollisena. Ehdollisuus tarkoittaa tässä tapauksessa yksinkertaistettuna sitä, että hankkeen osalta sote-uudistuksen alla säädetty rajoituslaki rajoittaa kuntien investointeja sote-kiinteistöihin. Tampereella kuitenkin tarvitaan tästä huolimatta kipeästi uusia palveluasumisen paikkoja. Kaupunki hakeekin toteutussuunnitelman hyväksymisen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriöltä lupaa rakentaa Koukkuniemeen uusi 60 paikan kiinteistö muistisairaiden palveluasumista varten. Tilanne on erikoinen, mutta kouriintuntuva esimerkki siitä että vaikka sote-uudistus laahaa, palvelutarpeen lisääntyminen ei todellakaan pysähdy.

Toinen merkittävä peruskorjaushanke oli Hervannan uimahallin perusparannus, jonka hinta oli noussut 600 000 eurosta useisiin miljooniin. Asiaa on valmistelussa pyöritelty eri kulmista, mutta todettu että remontti on pakko tehdä nyt – muuten käsiin jää kaupungin kallein väestönsuoja ilman todellista järkevää käyttöä. Taloteknisesti uimahalli on suunniteltu ja toteutettu palvelemaan kriisiaikana osana väestönsuojaa, joten myös uimahallin laitteistojen on oltava toimintakuntoisia.

Syyskuun asunto- ja kiinteistölautakunnan kokous on talousarviokokous, jossa käydään läpi talousarviota kiinteistöjen, tilojen ja asuntopolitiikan näkökulmasta. Kokouksesta on eittämättä tulossa mielenkiintoinen. Vaikka asunto- ja kiinteistölautakunnan alueella varsinaisia leikkauspaineita ei moneen muuhun lautakuntaan verrattuna merkittävästi ole, kaupungin tulopuolen osalta vastuu päätöksistä ja strategian toimivuudesta on todella suuri.

Artikkelikuva: Palhoniemen kartano, Tampereen kaupunki

Kommentit

kommenttia