Hei, vahinkoja sattuu. Ei se mitään haittaa.

“- Kaikki Pohjolankadulla olleet bändit ovat sopimusta tehdessään tienneet, että toiminta on tilapäistä. Tätä tilapäisyyttä on kestänyt noin 20 vuotta, ja joskus homma loppuu, Karinen sanoo.” (YLE Tampere)

Näin on. Tampereella ei siis ole enää juuri lainkaan bändikämppiä tarjolla nuorisolle.

Moka ei kuitenkaan ole tilakeskuksen, joten turha sieltä on kysellä. Se nyt vaan on niin että ilmeisesti kenenkään vastuulla ei ollut sen 20 vuoden aikana kiinnostua siitä että niitä bändikämppiä on Tampereella tarjolla jatkossakin.

Hups.

Sitten laitetaan 2400 nimeä addressiin, keskustellaan, vakuutetaan. Hyvä homma. Mutta oikeasti – kuka nyt edes vuonna 2012 on sitä mieltä että nuoriso ei tarvitsisi bändeille soittotilaa? Ainahan sitä on tarvittu.

Joukosta erottuu tietysti se yksi Petteri, joka tulee sanomaan että eihän se ole kaupungin velvollisuus. Mutta kun onpas juupas, se on nimenomaan sellainen asia josta Tampereen kaupungin nuorisopalvelujen pitäisi olla ensisijaisesti kiinnostunut. Hyvin kiinnostunut.

Bändikämppä ei nimittäin ole mikään bisnes, vaan ennaltaehkäisevä toimi. Se on sitä tervettä tekemistä, mitä voi tehdä vaikka viinan tinttaamisen sijaan. Bisnestä on yritetty, mutta vuokra nousee herkästi niin ylös että vuokrausaste jää alhaiseksi. Autotallimusaa ei tehdä kuukausibudjetilla, vaan tekemisen ilosta. Siksi bänditoiminnan pitää olla tuettua toimintaa, ja nimenomaan kaupungin taholta. Se on osa nuorisotyötä, syrjäytymistä ehkäisevää tekemistä nuorille.

Nyt sattui vain tälläinen pikku fiba, ei me olla vihaisia. Mutta kukas vastaisi huutoon ja korjaisi asian kuntoon, vaikka ihan vaivihkaa?

Ihmeen hiljaista on…