Asunto- ja kiinteistölautakunnan kokous oli keskiviikkona yli kolmetuntinen. Kokousta edelsi ekskursio, jossa tutustuimme mm. Vuoreksen ja Hervannan rakennusprojekteihin. Uuden puukerrostalon tuoksu ja miljöö oli mielenkiintoista kokea – rakennuksen henki on hyvin omanlaisensa.
Puurakentaminen on Vuoreksessa keskeisessä roolissa. Tutustuimme Suomen ensimmäiseen puurunkoiseen kerrostaloon, jossa on käytetty pelkästään kotimaisia puuelementtejä.
Itse kokouksessa käsiteltiin useita päätösasioita, jotka ovat lautakunnan perustyötä. Mahdollistimme osaltamme mm. täydennysrakentamista maankäyttösopimusten muodossa, päätimme tonttien vuokrauksesta sekä saimme tiedoksi Hervannan toiminta- ja vapaa-aikakeskuksen perusparannuksen tarveselvityksen.
Päätösasioista mainittakoon, että Vehmaisten vanhan päiväkodin ehdollinen myyntisopimus hyväksyttiin ja tällä hetkellä asia etenee rakennuslupavaiheeseen, jossa ostaja tulee luultavasti hakemaan tontilla olevan vanhan päiväkotirakennuksen purkamista.
Saamieni tietojen mukaan paikalle olisi suunnitteilla ikäihmisten palveluasumista. Tämä ei tosin yllätä itseäni, sillä uumoilin itsekseni tontille tämänkaltaista käyttöä jo kun päiväkoti suljettiin – paikka maisemaniittyineen on kuin luotu siihen.
Suuri kokonaisuus monessa asiakirjassa
Leijonanosan kokousajasta veivät tällä kertaa kuitenkin suuret linjat – tarkemmin ottaen mm. PALM-suunnitelman tilannekatsaus, lautakunnan osavuosikatsaus, vuoden 2018 palvelu- ja vuosisuunnitelman luonnos sekä lähetekeskustelu asunto- ja maapolitiikan strategiasta.
Tämä lukijaa hengästyttävä lista pitää sisällään yhtä paljon informaatiota kuin miltä kuulostaakin. Siksi en avaa tässä niitä edes osittain, vaan kerron oman pohdintani kokonaisuudesta.
Asunto- ja kiinteistöpolitiikka Tampereen kokoisessa kaupungissa on 240 miljoonan euron kakku, jonka kanssa työskentelee suuri määrä ihmisiä. Erilaiset suunnitelmat ja linjaukset ovat byrokraattisen kuuloisia välineitä, joilla toimintaa ohjataan, seurataan ja suunnitellaan.
Esimerkiksi PALM-suunnitelma on työkalu siihen, miten palveluiden ja tilojen saatavuus turvataan suhteessa yhdyskuntarakenteeseen. Jos päätämme rakentaa uuden asuinalueen, on merkityksellistä että sen lähellä on myös päiväkoti tarkoituksenmukaisissa tiloissa ja liikenneyhteyksien päässä.
Osavuosikatsaus kertoo meille sen, miten tavoitteisiin on tässä vaiheessa vuotta pääosin taloudellisesti ja kehityksen kannalta päästy. Tavoitteet ovat toteutumassa pääosin, mutta kohtuuhintaisen vuokra-asumisen rakentaminen on kuitenkin jäämässä vuositavoitteesta. Tämä on luonnollisesti erityishuomiota vaativa asia.
Linjaukset ja niihin liittyvä keskustelu ovat taas luonnollisesti viime kädessä poliittista keskustelua, eli tulevien päätösten pohjustamista.
Suunnitelmista konkretiaksi
Kaikki edellämainittu tarkoittaa lautakunnan jäsenelle valtavaa määrää informaatiota, jonka perkaaminen pienemmiksi osakokonaisuuksiksi ja painotusten tekeminen on perustyötämme. Yksittäisen kaupunkilaisen kannalta keskeistä on kuitenkin mielestäni erityisesti tulevan linjaamisessa se konkretia, mihin suunnitelmat voi viime kädessä pilkkoa.
Näitä ovat vaikkapa mittarit, joilla Tampereen asuinalueiden sosiaalisesti epätoivottavaa kehitystä mitataan – eli työkaluja eriytymisen ehkäisyyn. Tämän työn aika on viimeistään nyt, ja sitä myös suunnitellaan tehtäväksi. Mitatessa on esimerkiksi tilastotiedon lisäksi kuultava tosin myös kaupunkilaisia, jotta mittaamme ja seuraamme oikeita asioita.
Konkreettista on toiminnan tehostaminen sähköisten palveluiden kehittämisen muodossa niin maanvuokrasopimusten kuin rakennuslupienkin osalta. Sitä on myös tilankäytön tehostaminen lisäämällä iltakäyttöä sekä yritystonttitarjonnan kehittäminen vastaamaan paremmin markkinatilannetta.
Palveluille on oltava tarkoituksenmukaiset tilat riittävän lähellä ja terveissä rakennuksissa. Siksi meillä on oltava hyvin selkeä suunnitelma ja kokonaiskäsitys. Meidän on tiedettävä se, mitä rakennamme nyt niille uusille kaupunkilaisille, jotka syntyvät vasta viiden vuoden päästä – kuin toisaalta myös heille, jotka eläköityvät lähivuosina.
Kasvun ennakointi avainasemassa
Erilaisista suunnitelmista muodostuu tilkkutäkki tärkeitä toimenpiteitä, jossa kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisäksi tärkeää osaa näyttelee myös kaupungin talous ja hyvinvointi – kasvun hallinnan muodossa. Asunto- ja kiinteistöpolitiikalla on tässä keskeinen rooli.
Hurjin skenaario voisi olla jopa ajatus, jossa Tampereella asuisi vuonna 2030 jopa 300000 ihmistä. Ajatus on helppo leimata suuruudenhulluksi, sillä tämän saavuttaminen tarkoittaisi väestönkasvun lisääntymistä jopa yli 5000 uuteen asukkaaseen vuosittain.
Kysymys ei olekaan siitä mitä tapahtuu, vaan mitä voi tapahtua. Tällä hetkellä Tampere toivottaa tervetulleeksi jopa 3000 uutta asukasta vuosittain. Hyvä päätöksenteko perustuu faktoihin ja tutkittuun tietoon – niin myös linjaukset ja suunnittelu.
Asunto- ja kiinteistölautakunnan keskusteluissa on esiintynyt tiheään se tosiasia, että päätöksenteossa on kyettävä ajattelemaan suurta kuvaa – jopa 10-15 vuoden päähän. Tämä koskee niin asuntopolitiikkaa laajemmin, kuin myös aivan ruohonjuuritasolla esimerkiksi palvelukiinteistöihin (mm. koulut ja päiväkodit) liittyviä asioita.
Kaupunkiseutujen kasvu on tosiasia, ja sen todellista kiihtyvyyttä tulevaisuudessa ei tiedä vielä kukaan. Samalla kun tämän hetken päätöksiä ei pidä tehdä hurjimpien skenaarioiden perusteella, on kuitenkin järkevää sanoa mahdollisuudet ääneen ja varautua niihin linjauksissa ja suunnitelmissa jo varhain.
Tilanteen mukaan tarvitaan toki myös reagointia ja realismia. Esimerkiksi valtion ja kuntien välinen MAL-sopimus asettaa asuntotuotannolle tavoitteen, mutta tuota tavoitetta on tarvittaessa nostettava omaehtoisesti. Toisaalta on pohdittava sitä, paljonko esimerkiksi kunnan infrastruktuuriin voidaan lopulta investoida, jos asuntorakentamista lisätään?
Ennakoimme sitten tulevaa tai teimme päätöksiä nykyhetkeen, tieto ja tutkimus on tärkeässä osassa. Meidän on seurattava trendejä ja tiedettävä myös millaisia ihmisiä kaupunkiin muuttaa nyt ja huomenna. Samaan aikaan meidän on oltava kriittisiä. On pohdittava ennen kaikkea sitä, mihin pitäisi kiinnittää erityishuomiota.
Itse pidin lautakunnassa asiaan liittyen puheenvuoron mm. siitä, että mikäli väestönkasvu toteutuu edes puoliksi uumoillusta, ensimmäinen ja pahin puute kaupunkiin muuttavien keskuudessa voi tämänhetkisen saatavilla olevan tiedon mukaan tulla nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Tässä asiassa kuitenkin olemme tälläkin hetkellä vielä tavoitteista jäljessä.
Tampereen asunto- ja kiinteistöpoliittista linjauksista olen sitä mieltä, että suunta on oikea ja mukana on paljon hyvää.
Tarvitsemme luonnollisesti keinovalikoiman ja toimenpiteet – esimerkiksi asuntorakentamisen monimuotoisuus, täydennysrakentamisen ja ryhmärakentamisen edistäminen, palveluiden kehittäminen sekä toimiva kaavoitus. Toisaalta tarvitsemme myös ihmislähtöiset ja hyvinvointiin tähtäävät arvot, jotka realisoituvat käytännön toimenpiteiksi. Näitä asioita ovat esimerkiksi kestävä kehitys, esteettömyyden huomiointi, erityisryhmien asuminen, kaupunginosien segregaation ehkäisy sekä muut sosiaaliset tekijät.
Näitä asioita on jo merkittävässä määrin linjattu ja painotuksista keskustellaan edelleen. Itselleni erityisen tärkeää ovat kuitenkin nimenomaan edellä mainitsemani asiat, koska katson niiden olevan ydintehtäväämme päättäjinä.